Kristiinankaupunkiin voi lähivuosina tulla tarjolle valtavasti lämpöä erilaisille yrityksille. Kyseessä on vetylaitosten ja datakeskuksen jäähdytyksestä ylijäävä hukkalämpö.
Kasvihuoneet, kalanviljelylaitokset ja kuivaamot voivat tunnetusti hyödyntää hukkalämpöä. Hukkalämpö on kuitenkin tarjolla kaikille maa-, metsä- ja kalatalouden sivuvirtoja hyödyntävälle liiketoiminnalle sekä muille yrityksille, jotka sitä teknisesti ja taloudellisesti pystyvät hyödyntämään.
Lue täältä, miksi Kristiinankaupunkiin kannattaa sijoittaa:
Lämpöä vetylaitoksista ja datakeskuksista
Jokainen Kristiinankaupunkiin sijoittumista nyt valmisteleva suureyritys voi yksin kuluttaa yhtä paljon sähköä kuin kaikki Kristiinankaupungin asukkaat ja yritykset nyt yhteensä – ja jopa paljon enemmän. Näissä laitoksissa käytännössä kaikki käytetty sähkö muuttuu lopulta jäähdytysveden mukana ulos tulevaksi hukkalämmöksi.
Hukkalämpöä saattaisivat tuottaa esimerkiksi nämä yritykset, jotka suunnittelevat laitostensa rakentamista Kristiinankaupunkiin:
- Norjalais-brittiläinen Scale42:n tekoäly‑ ja suurteholaskentaan (AI/HPC) tarkoitettu datakeskus sijoittuisi itäpuolen teollisuusalueelle. Se olisi isompi kuin yksittäinen keskisuuri datakeskus. Sen koko olisi alkuvaiheessa 100 megawattia (MW), mutta sitä voisi laajentaa myöhemmin jopa 250 MW datakeskukseksi.
- Suomalais-saksalaisen Koppö Energian vedyn ja synteettisen metanolin tuotantolaitos sijoittuisi Karhusaareen. Sen elektrolyysikapasiteetti olisi 200 MW.
- Yhdysvaltaisen Plug Powerin vedyn ja synteettisen polttoaineen tuotantolaitos rakennettaisiin Karhusaareen ja pohjoiselle teollisuusalueelle. Sen elektrolyysikapasiteetti olisi jopa 1 gigawatti (GW), mikä vastaisi kooltaan Loviisan nykyistä kahden reaktorin ydinvoimalaa ja noin kymmenystä Suomen nykyisestä sähkönkulutuksesta.
Lopullisia päätöksiä laitosten rakentamisesta ei vielä ole tehty, joten suunnitelmat voivat muuttua. Kaikille yrityksille on silti jo varattu maa-alue, jolle ne voivat suunnitella laitoksiaan. Olisi myös näiden yritysten oma päätös, tarjoaisivatko ne hukkalämpöään muille, millä ehdoin ja mihin hintaan.
Kaukolämpö voi hyödyntää vain osan hukkalämmöstä
Usein hukkalämpöä hyödynnetään kaukolämmityksessä. Kristiinankaupungin kaukolämpöverkko on nykyään Porin Energian hallussa, mutta se siirtyy Kristiinankaupungin kunnalle vuonna 2032. Vuonna 2016 valmistunut nykyinen pääkaukolämpökeskus lämmittää koteja nykyään puuhakkeella. Pääkaukolämpökeskus sijaitsee lähellä itäpuolen uutta teollisuusaluetta osoitteessa Veturitie, ja teknisesti se olisi kohtuullisen helposti yhdistettävissä esimerkiksi itäpuolen datakeskukseen.
Kristiinankaupungissa on kuitenkin vain 6500 asukasta, joten asukkaiden tarvitseman lämmön määrä ei ole valtava. Suurin osa asukkaista asuu omakotitaloissa ja haja-asutusalueella, jonne kaukolämpöverkko ei nykyään ylety. Vaikka hukkalämpöä hyödynnettäisiin tulevaisuudessa kristiinankaupunkilaisten kotien lämmityksessä, hukkalämpöä riittäisi edelleen runsaasti muiden yritysten teolliseen käyttöön.
Vetylaitos tarvitsee enemmän vettä jäähdytykseen kuin vedyn valmistukseen
Vetylaitoksen elektrolyyserit käyttävät sähköä veden molekyylien hajottamiseen hapeksi ja vedyksi. Laitokset tarvitsevat vettä kuitenkin paljon enemmän laitoksen jäädyttämiseen kuin varsinaiseen vedyn valmistukseen. Käytännössä kaikki käytetty sähkö muuttuu laitoksessa lämmöksi.
Laitos tarvitsee runsaasti jäähdytystä: elektrolyyserien kennot lämpenevät ja laitteisto toimii hyvin vain tietyssä lämpötilassa, joka on usein 60–80 astetta. Tämän lisäksi kuumenee myös käytetty elektroniikka, kuten muuntajat ja tasasuuntaajat. Myös syntyneet kaasut – vety ja happi – syttyvät helposti, jos niitä ei jäähdytetä eikä kuivata, vaan kaasujen annetaan olla niin lämpiminä ja kosteina kuin mitä ne ovat prosessista tullessaan. Viilennysvedellä siis poistetaan laitoksissa lämpöä, jotta laitteet eivät ylikuumene, vedyn tuotannon hyötysuhde pysyy hyvänä, laitteiden käyttöikä ei lyhene ja kaasujen käsittely on turvallisempaa.
Datakeskus tarvitsee jäähdytystä joka hetki
Myös datakeskuksessa kaikki käytetty sähkö muuttuu lämmöksi. Datakeskuksissa on riveissä suuri määrä palvelimia, joissa on suuri määrä prosessoreita (CPU, GPU). Niissä kulkeva sähkö muuttuu lämmöksi niin, että ilman jäähdytystä lämpötila nousisi nopeasti yli sadan asteen. Ilman jäähdytystä suuret laitteet voisivat mennä rikki jo sekunneissa.
Erityisen paljon lämpöä tuottavat Scale42:n kaltaiset nykyaikaiset tekoäly- ja suurteholaskentaan erikoistuneet datakeskukset, joissa on erityisen paljon GPU-ryppäitä vieretysten. Ne tuottavat monta kertaa enemmän lämpöä neliömetriä kohti kuin perinteiset palvelinkeskukset.
Datakeskuksissa on lisäksi muutakin elektroniikkaa kuin vain tietokonepalvelimia. Erilaiset akut, muuntajat ja teholähteet kuumenevat ja vaativat lämmitystä.
Ilman sopivaa lämpötilaa – usein suurin piirtein huonelämpötilaa – datakeskusten laitteet kuluvat ja sähköviat lisääntyvät. On huomattavaa, että datakeskukset käyvät koko ajan, ympäri vuorokauden, ja siksi jäähdytystä tarvitaan jatkuvasti.